METSÄNPEITOSSA




KANSA EI ELÄ VAIN NYKYSESSÄ AJASSAAN, VAAN MYÖSKIN MUINASESSA. MUINAISUUDEN MUISTOISSA, TAVOISSA JA MIETELMISSÄ KANSA NÄKEE OLENTONSA JUUREN JA KÄSITTÄÄ NYKYSEN TILANSA JA ARVONSA.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran asetukset 1831

The Finnish nation lives not only in the time present, but in the time past too. The memories of the ancient times, the manners and the aphorisms allow the people to see their origin and comprehend their current state and value
From the edits of The Society of Finnish Literature 1831




Jatulintarha on arkeologinen, tavallisesti kallioperustalle rakennettu  sokkelolatomus. Se on ollut palvontapaikka, jossa rannikon asukkaat ovat anoneet otollisia purjehdustuulia ja hyviä kalansaaliita. Maailmanlaajuisesti labyrinttia on käytetty minuuden etsimiseen ja tutkimiseen.  (Jatuli on Suomen kansanperinteessä jättiläinen)
Maarian kirkon seinämaalaus






TURUN KESKIAIKAISET MARKKINAT 2014





UUSI SUKUPOLVI SALAPERÄISTÄ VÄKEÄ 2014- samaa verta ja samaa sukua,
mutta aina jotain uutta
THE SECRET FOLK OF THE FORREST -SOME INDIVIDUALS OF THE NEW GENERATION 2014 - same blood and same family but always something new




















Kiinnostukseni satujen ja vanhojen tarinoiden maailmaan alkoi jo lapsena - eksyin mielelläni Metsänpeittoon ympäröivästä todellisuudesta.  Kaivoin savea Ritvalan ojista ja muovailin peikkoja ja keijuja.  Tiedän, että kaksi niistä on varmasti vielä tallella vanhan mökin vintillä poikkihirren päällä. ¤¤¤ Isäni P.Y.J.:n jäämistöstä löysin oheiset piirrokset, jotka olen tehnyt 15-vuotiaana.







Matti-veljeni betonista muovailema Josu-ukko, salaperäinen luonnonhenki  n. vuodelta 1970
A mysterious nature spirit by my brother Matti









KESKIAIKAMARKKINAT on 13. kerran  27.6.-30.6.2013 selvitetty. Oli raskasta, mutta jälleen kerran tuntui hyvältä sydämessä kohdata ihmisiä, jotka näkevät minut töissäni ja ymmärtävät enemmän kuin: "onks´nää keramiikkaa -  ai nää on kipsiin valettuja - mitä näillä tehtiin keskiajalla---". Monet ovat käyneet kaikilla markkinoilla ja keränneet gallerian salaperäisestä väestäni kotiinsa tai pihaansa.  Näillä vuosikymmenillä on myös joskus tosi kiva  olla juhlavarusteissaan ja tuntea itsensä omien töittensä kuningataräidiksi.














Siili ja korppi etc.






ERINACEUS EUROPAEUS





  Suomessa siili on sangen uusi laji, ja näin pohjoisessa se on niin sanottu kulttuurilaji, eli se on tullut ihmisen mukana ja elää vain kulttuuriympäristöissä. Se tuli Suomeen Ahvenanmaan, Viron, ja Ruotsin kautta 1900-luvun alussa. Siiliä tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa Perämeren pohjukasta Kainuuseen saakka ulottuvalle alueelle. Ihmiset ovat siirtäneet siilejä tämän rajan pohjoispuolellekin, minkä vuoksi levinneisyysalueen pohjoisrajaa on vaikea määrittää. Jopa Lapista on löytynyt erillisiä siiliesiintymiä. Siili on Uudenmaan maakunnan nimikkoeläin.
Siili on aikojen saatossa ollut myös monenlainen hyötyeläin. Aristoteles käytti siiliä säätilan ennustamiseen. Hän näytti eläimelle ilmansuunnat ja tarkkaili sitten, mihin suuntaan siili pakeni. Se, miten hän todella ennusti säätilan, on jäänyt salaisuudeksi. 
Siilin piikikkäästä selkänahasta on myös tehty hyötyesineitä. Mykeneläissoturit käyttivät noin 1400 eaa. siilistä tehtyjä piikikkäitä kypäriä. Siilistä on myös tehty suojuksia lehmien nilkkoihin ja utareisiin. Tätä tekniikkaa käytettiin vieroitettaessa vasikoita emojen maidosta.
Roomalaisille siilin selkänahka oli haluttua kauppatavaraa. He käyttivät siilin nahkaa muun muassa villan karstaamiseen.
Siilillä on myös uskottu olevan parantavia vaikutuksia. Kiinalaiset, germaanit ja roomalaiset käyttivät siilin rasvaa lukuisien tautien ja vaivojen hoitamiseen. Siilin rasvan on uskottu mm. puhdistavan maksaa.
Siilipaisti on esimerkiksi vuonna 1425 ollut juhlaruokaa Englannissa. Siili on ollut erityisesti romanien suosima ruokalaji. Romanit päällystivät siilin savella ennen paistamista, ja paistin valmistuttua kova savikuori rikottiin, jolloin siilin piikit jäivät saveen.









   
 CORVUS CORAX




Korppi on aito erämaan lintu, joka synnyttää mielikuvissa voimakkaita tuntemuksia. Siten korppi on hieman kuin susi - jokaisella on korpista omat näkemyksensä, vaikka ei olisi ikinä tätä erämaihin kätkeytyvää lintua nähnyt. Erämaisesta elintavastaan huolimatta korppi on mitä suurimmassa määrin kulttuurilintu ja elää erillistä elämäänsä kirjallisuudessa, sananlaskuissa ja laajemminkin kulttuurihistoriassa. Melkeinpä päivittäin törmäämme näissä yhteyksissä korppiin, jollei muuten, niin kuullessamme, että eihän se korppi korpin silmää noki!
Korppia on pidetty vanhastaan pahaenteisenä lintuna, suoranaisena kuoleman tuojana ja paholaisen liittolaisena. Paljolti näitä synkkiä virityksiä suhteessa korppiin on herättänyt sen musta ulkomuoto ja ruokailutottumukset, pitojuhlat löyhkäävillä haaskapaikoilla. 
Korpin tiedettiin seurailevan armeijojen kannoilla valmiina iskemään kiinni niihin onnettomiin, jotka jäivät kylmenemään taistelutantereelle. Tosin, näissä kaameissa tilanteissa korppia pidettiin jopa hyväntekijänä. Uskottiin, että jos korppi nokki silmät joltakin kuolleelta, se samalla antoi näön jollekin sokealle. 
Korpin hallussa oli muinoin armeijan sotaonnikin. Jos korpin nähtiin riiputtavan siipiään, se tiesi armeijalle tappiota seuraavassa taistelussa ja paljon kuolleita.
Jo pelkkä korpin ilmaantuminen paikalle koettiin entisinä aikoina viestiksi siitä, että jotakin pahaa oli tapahtumassa. Jos korppi ilmestyi pihapiiriin, tiesi se talossa piakkoin jollekulle kuolemaa. Eipä ole ihme, että korppia muinoin vainottiin, sillä näin haluttiin kerrassaan häivyttää maan päältä koko turman tuoja. 

                                     





                       UNICORNIS
                                                             



Yksisarvinen (lat. unicornis, kreik. monokeros) on Kreikan mytologiasta peräisin oleva taruolento, hillittömän rakkauden ja intohimon vertauskuva. Nykyisin yksisarvinen esiintyy yleisimmin valkoisena hevosena, jolla on otsassaan kierteinen sarvi. Yksisarvinen on hyvin viaton, puhdas olento, joka antaa vain neitsyen koskettaa itseensä. Yksisarvisen sarvesta tehdyn juoman tai viinin juomisen yksisarvisen sarvesta tehdystä astiasta on uskottu suojaavan myrkyiltä ja toimivan lemmen nostattajana. Yksisarvisia syntyy vain kuuttomina öinä. 200-vuotias yksisarvinen on oikean hevosen ikävuosissa vasta 1-vuotias. 
Suomalainen pappi ja monioppinut Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560 - 1624) kertoo vuonna 1611 valmistuneessa Physica -teoksensa käsikirjoituksessa: "Aasiassa ja Intiassa nähdään myös Yksisarvisia, vaikka harvoin meidän aikanamme, niillä on yksi kiinteä sarvi otsassa kuin juomuille, ruuvin tapaan kierrettynä, ja ne ovat julmia eläimiä. Niiden sarvia on usein löydetty täällä ylhäällä pohjoisessa Euroopassa, kuten Renströmissä (Skellefteån lähellä Ruotsissa) ja muualla, ja ehkä vedenpaisumus on tuonut ne mukanaan ja jättänyt ne tänne. Sarvi on myrkkyä vastaan arvokasta, niin että myrkyllisinkin hämähäkki repeää palasiksi, kun tällä sarvella piirretään kehä sen ympäri, ja sarvi on myös hyödyllistä lapsensynnyttäjille." 



                                           


                                   SOTKANMUNA 



                                                                                                       
                                                                                                                                                                                

Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi.
Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.
---
Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.
Muuttuvat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi.
Kalevalan I runo   

                      
                      



                         MISSIS-MASSIS, VOIPARA 
                        

Synny para synnyttäissä! 
 Kanna voita, kanna maitoa
 päästä piimä pintehestä,
 maito happaman halusta.
                                                                       
Suomalainen loitsuruno

Tonttu oli välttämätön jokaisessa talossa onnen ja menestyksen tuojana, mutta joillakin emännillä oli taloudenpidossa apuna myös voipara. Se edisti kirnuamisonnea. Sanottin, että mies tontun tekee, akka paran synnyttää.  Juhannusyönä  emäntä kuljetti muilta salaa saunaan paran maalliset ainekset: tuohikerän, tuohenkäppyrän ja neljä värttinää. Näistä hän kokosi eläimen muotoisen olion. Sitä hän sitten heilutteli jalkojensa välissä ja lausui loitsurunon. Kun hän oli sen kolme kertaa sanonut, syntyikin para, joka heti kiirehti tehtäviään toimittamaan. Se imi ensin maitoa  naapureitten  lehmistä, teki sen vatsassaan juustoksi ja kaatoi sitten oman emäntänsä kirnuun. Jos joku joskus onnistui  paran näkemään, se oli ulkomuodoltaan hyvin outo: se saattoi olla  kissan, hiiren, rotan, sammakon, käärmeen tai suuren linnun näköinen.
Eräässä talossa oli hyvin saita emäntä, mutta puuronsilmäksi hän aina laittoi paljon voita. Talon renki sitä kovasti ihmetteli ja jäi kerran salaa katselemaan emännän keittopuuhia. Kun puuro höyrysi vadeissa emäntä  huusi: ”Missis- Massis, pikku Matti, tule puuro voistamaan!” Silloin ilmestyi uunin takaa  hänen voiparansa, suuri, harmaanmusta kissan näköinen elävä,  joka  sylki suustaan voita vadit niin täyteen, että lainehti. Nähtyään mistä voi tuli renki  ei enää koskaan syönyt puuroa siinä talossa.

 Para be born!
Bring butter, bring milk,
let buttermilk pass by,
let the milk not get sour.
Finnish incantation


A gnome was a necessary bringer of luck and fortune in every household, but some ladies of the house had a little help in housewifery from a creature called voipara. The creature brought more luck in churning butter. It was said that it takes a man to make a gnome but a woman gives birth to a para. On midsummer night, the lady of the house would smuggle the corporeal ingredients of a voipara to the sauna: some birch bark in its different formsand four spindles. From these objects she would assemble an animal shape, a creature. She would then brandish the creature between her legs, and recite the incantation.  After she had repeated the incantation three times, a para was born, which would immediately go about its duties. It would first suckle milk from neighbours’ cows, turn the milk into cheese inside its stomach, and then pour the concoction to the housewife’s churn. If anybody ever managed to see a para, it tended to look very strange: it could have the appearance of a cat, a rat, a frog, a snake or a large bird.


KUKUNOR

Tämä "puutarhatonttu", 35 cm korkuinen peikkonen sai nimensä Lauri Viidan runon mukaan



 
Kuuden vanha peikkopari
Kukunor ja Kalahari---
-Entä minä, entä sinä?
-Pikku, pikku peikkopari!
kysyy, vastaa Kalahari.
-Mitäs pelkäät?! Ihmisiä?
Eihän niitä olekaan!

 KUKUNOR JA KALAHARI
Lauri Viita